21.10.2009

Oulun käräjäoikeuden tuomio 13.2.2008

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli pahoinpidellyt B:tä 10.12.2007 Oulussa erään kerrostalon rappukäytävän alatasanteella seuraavasti: A oli ensin kaatanut B:n lattiaan ja potkinut häntä ympäri vartaloa. Tämän jälkeen A oli hakannut B:tä puuvartisella katuharjalla ainakin viisi kertaa niin, että lyönnit olivat olleet laajakaarisia iskuja ja osuneet B:tä osin pään alueelle. Harjalla lyöntien aikana B oli maannut lattialla vatsallaan ja A oli seisonut B:n vieressä. Vielä A oli hakannut B:tä nyrkillä päähän useita kertoja niin, että hän oli ollut itse polviasennossa ja B oli maannut lattialla. Tämän jälkeen A oli poistunut paikalta. A:n menettelyn seurauksena B oli ollut sairaalaan toimitettaessa erittäin syvästi tajuton ja hänellä oli todettu vasemmalla päälaella tähtimäinen haavauma ja tässä kohtaa kallo sisäänpainuneena. B:llä oli todettu vaikea-asteinen aivoruhjevamma.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja velvoitti hänet maksamaan B:lle korvaukseksi muun ohella kivusta ja särystä 17 000 euroa ja kärsimyksestä 5 000 euroa.

Käräjäoikeus tuomitsi korvauksen kärsimyksestä, koska A oli tahallaan vakavalla ja törkeällä tavalla loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta. Asianosaiset eivät olleet tunteneet toisiaan aiemmin. Käräjäoikeus totesi, että saadun selvityksen mukaan B:n tietoisuus oli osin palautunut, mutta sen tasosta ei ollut esitetty muuta selvitystä kuin asiamiehen toteama siitä, että B muisti jotain vanhoja asioita ja puhui joitakin sanoja, mutta lähimuisti ei toiminut. Käräjäoikeus lausui, että vaikka jo se tuotti kärsimystä, että B:n elämänlaatu oli ratkaisevalla tavalla muuttunut, kärsimys ei ollut kuitenkaan ollut B:n tietoisuuden pitkään puuttumisen vuoksi pitkäaikaista eikä selvyyttä sen jatkumisesta ollut. Näihin seikkoihin nähden käräjäoikeus arvioi korvauksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jaakko Raittila ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.10.2008

Syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että A tuomitaan syytteen teonkuvauksen mukaisesti tapon yrityksestä. B vaati muun ohella myös, että kärsimyksestä maksettavaksi tuomittu korvaus korotetaan vaadituksi 20 000 euroksi.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen tapon yritykseen. Rangaistusta määrätessään hovioikeus totesi, että A:n syyksiluettu tapon yritys oli tekotavaltaan tavanomaista törkeämpi huomioon ottaen teosta aiheutuneet seuraamukset ja tekijässään erityistä syyllisyyttä ilmentävät tuomiossa selostetut iskut puolustuskyvyttömään uhriin.

Kärsimyskorvausta koskevan korvauksen osalta hovioikeus viittasi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n esitöihin (HE 167/2003 vp) ja totesi muun ohella, että kärsimyskorvausta määrättäessä huomioon oli otettava loukkauksen tosiasialliset vaikutukset loukatun elämänpiirissä. Hovioikeus lausui, että korvauksen tuomitseminen ei edellyttänyt selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan korvauksen suuruus arvioitiin yksinomaan teon luonteen perusteella.

Hovioikeus totesi B:n avustajan ja oikeudenkäyntiä varten määrätyn edunvalvojan kertoneen, että teon seurauksena B:n persoonallisuus oli muuttunut aggressiivisemmaksi eikä hän ymmärtänyt tai pystynyt tekemään samoja asioita kuin aiemmin, mikä hermostutti B:tä. Teon seurauksena myös B:n lähimuisti ja puhekyky olivat heikentyneet. Hän ilmaisi ainoastaan yksittäisiä sanoja ja lauseita. B oli ammatiltaan linja-auton kuljettaja. Tällä hetkellä B oli pääasiallisesti kotona ja kävi sieltä käsin kuntoutuslaitoksessa.

Edellä todettuun nähden hovioikeus arvioi, että käräjäoikeuden kärsimyksestä tuomitsema korvausmäärä oli liian alhainen. Kohtuulliseksi korvaukseksi hovioikeus arvioi 8 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritva Supponen, Pasi Oikkonen ja Katja Tainio.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on hovioikeuden tältä osin lainvoimaisella tuomiolla tuomittu tapon yrityksestä. A oli 10.12.2007 porraskäytävässä kaatanut B:n ja lyönyt tätä päähän useita kertoja pitkävartisella katuharjalla. Iskut oli lyöty kaksin käsin olan takaa ja niitä oli jatkettu vielä senkin jälkeen, kun B oli maannut liikkumattomana ja päästään verta valuen. Lopuksi A oli vielä hakannut nyrkillä B:tä.

2. A:n lyöntien seurauksena B on ollut erittäin syvässä tajuttomuustilassa. B:n kallo oli painunut sisään, mikä on aiheuttanut vaikea-asteisen, hengenvaarallisen aivoruhjevamman. A:n teko on jäänyt yritykseksi lähinnä vain siksi, että B on saanut vammaansa nopeasti neurokirurgista hoitoa.

3. A on lainvoimaisesti tuomittu suorittamaan B:lle korvausta taloudellisten vahinkojen ohella myös kivusta ja särystä 17 000 euroa sekä kosmeettisesta haitasta 11 000 euroa. Lisäksi B on vaatinut korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jonka määräksi käräjäoikeus on arvioinut 5 000 euroa ja hovioikeus 8 000 euroa.

4. Korkeimmassa oikeudessa A on vaatinut, että kärsimyksestä tuomittu korvaus alennetaan käräjäoikeuden tuomitsemaan määrään. Asiassa on siten enää kysymys kärsimyksestä suoritettavan korvauksen rahamäärästä.

Henkilövahingon ja kärsimyksen korvaamisen eroista

5. Korvattavasta vahingosta säädetään vahingonkorvauslain 5 luvussa, jota on muutettu 1.1.2006 voimaan tulleella lailla (509/2004). Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus voi käsittää hyvityksen paitsi henkilövahingosta, esinevahingosta ja niin sanotusta puhtaasta varallisuusvahingosta myös sellaisesta kärsimyksestä, jonka korvaamisen edellytyksistä säädetään 5 luvun 4 a ja 6 §:ssä. Hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp s. 29) mukaan lainmuutoksen tarkoituksena oli selventää henkilövahingon ja kärsimyksen korvaamista koskevan sääntelyn erillisyyttä.

6. Kärsimyksen korvaamisen edellytykset ja sen määrään vaikuttavat seikat poikkeavat lähtökohdiltaan henkilövahinkojen korvaamisesta. Henkilövahinkoina korvataan lääketieteellisin keinoin todettavissa olevat fyysisen tai psyykkisen terveydentilan epäedulliset muutokset ja häiriöt sekä niihin liittyvä kipu, särky tai muu tilapäinen haitta. Henkilövahinkona ei sen sijaan korvata esimerkiksi vammautumisen aiheuttamaa harmin tai mielipahan tunnetta, vaan henkilövahingostakin johtuvat tunnereaktiot voivat tulla korvattaviksi ainoastaan vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a tai 6 §:ssä tarkoitettuna kärsimyksenä (HE 167/2003 vp s. 34). Jotta sama vahinko ei tule korvatuksi kahteen kertaan, kärsimyksestä tuomittavaa korvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaisia seikkoja, jotka kuuluvat henkilövahingosta suoritettavan korvauksen piiriin.

7. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla suoritettavan korvauksen perustana on se henkinen kärsimys, joka aiheutuu pykälässä mainitusta perus- tai ihmisoikeuden loukkaamisesta. Vahingonkorvauslaissa kärsimys merkitsee siten loukkauksen aiheuttamaa negatiivista muutosta uhrin tunnetilassa. Kärsimys ei välttämättä liity lainkaan loukatun terveydentilaan, eikä se lähtökohtaisesti aiheuta myöskään hoidon tarvetta. Kärsimyksen piiriin kuuluvat mielipaha, nöyryytys, pelko, suru ja viha (HE 167/2003 vp s. 54) ovat pykälässä tarkoitetun oikeudenloukkauksen yhteydessä normaaleja ja yleensä väistämättömiä tunteita.

Kärsimyskorvauksen määrään vaikuttavista seikoista

8. Kärsimyksestä suoritetaan hyvitystä vain laissa lueteltujen loukkausten johdosta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeus korvaukseen on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Loukkauksen vakavuus ei määräydy suoraan teon rikosoikeudellisen luonnehdinnan mukaan. Tapon yritystä on kuitenkin yleensä aina pidettävä vakavana henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena (HE 167/2003 vp s. 58).

9. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Koska kärsimyksen korvaamisen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen, korvauksen määrä on kussakin tapauksessa arvioitava suhteessa tähän tavoitteeseen.

10. Henkilökohtaisen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Korvauksen tuomitseminen ei edellytäkään selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan riittävää on, että kyseisenlainen teko tyypillisesti aiheuttaa loukatulle kärsimystä.

11. Korvaus kärsimyksestä on tarkoitettu määrättäväksi objektiivisesti arvioitavien seikkojen perusteella. Tällaisia ovat erityisesti loukatun oikeushyvän laatu ja loukkauksen tekotapa. Korvaus voidaan määrätä tavanomaista korvaustasoa suuremmaksi, jos loukkaus on tehty erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, koska tällaisissa tilanteissa loukkauksesta tyypillisesti aiheutuu tavallista enemmän kärsimystä (HE 167/2003 vp s. 60).

12. Kärsimyksen luonteesta johtuen korvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti. Tästä huolimatta korvausten määräämisessä tulee päästä mahdollisimman yhdenmukaiseen käytäntöön. Tämän tavoitteen edistämiseksi on erillisellä lailla (513/2004) perustettu henkilövahinkoasiain neuvottelukunta, jonka tärkeimpänä tehtävänä on antaa yleisiä suosituksia aineettomista vahingoista suoritettavien korvausten määristä.

13. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan vuonna 2008 julkaisemat suositukset perustuvat käräjäoikeuksien 1.1.- 30.6.2007 antamiin tuomioihin. Aineettomista vahingoista määrätyt korvaukset on luokiteltu yhtäältä vahingon laadun ja toisaalta kärsimyksestä tuomittavien korvausten osalta teon rikosnimikkeen perusteella. Korvaustasoa on kuvattu ilmoittamalla tuomittujen korvausten vaihteluväli, keskiarvo sekä virhemarginaaliin liittyvä niin sanottu luottamusväli. Tapon yrityksen yhteydessä kärsimyksestä tuomitut korvaukset ovat vaihdelleet 400 ja 10 000 euron välillä keskiarvon ollessa noin 2 300 euroa. Neuvottelukunnan normaalitapauksessa suosittelema korvaus kärsimyksestä henkirikoksen yrityksen yhteydessä on 2 000 - 5 000 euroa.

14. On selvää, että henkilövahinkoasioiden neuvottelukunnan suositukset eivät sido tuomioistuimia, joiden lain mukaan tulee perustaa arvionsa kunkin tapauksen erityispiirteisiin. Korvaustason ei myöskään voida ajatella pysyvästi määräytyneen melko lyhyen ajan kuluessa kertyneen aineiston perusteella. Loukkauksen uhrille kärsimyksestä suoritettavan korvauksen osalta tämä lähestymistapa on erityisen ongelmallinen myös siksi, että aineettomia vahinkoja koskevien uusien säännösten soveltamiskäytäntö on vasta muotoutumassa.

Korvauksen määrääminen esillä olevassa tapauksessa

15. A on yrittänyt tahallaan tappaa B:n. Teko on kohdistunut ihmisen henkilökohtaisen koskemattomuuden ytimeen, hänen henkeensä.

16. A on käyttänyt voimakasta väkivaltaa ja kohdistanut sen puolustuskyvyttömänä maanneen B:n päähän. Iskujen rajuutta osoittavat paitsi B:n saamat kallovammat myös laajat veriroiskeet porraskäytävän seinissä ja katossa. A on lopettanut pahoinpitelyn vasta ulkopuolisen henkilön huutoon, jolloin hän on paennut paikalta. B on välttänyt kuoleman vain nopean neurokirurgisen hoidon ansiosta. A ei ole esittänyt teolleen muuta syytä kuin että hän oli raivostunut ennestään tuntemattomalle, vahvassa humalatilassa olleelle B:lle. Teko osoittaa kokonaisuudessaan ilmeistä piittaamattomuutta uhrin ihmisarvosta ja hengestä. Loukkaus on ollut omiaan aiheuttamaan B:lle suurta henkistä kärsimystä.

17. Kärsimyksestä suoritettavaa korvausta määrättäessä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon teosta aiheutuneita henkilövahinkoja, kuten B:lle aivovammasta seuranneita toiminnallisia haittoja ja näistä johtuvaa elämänlaadun heikentymistä. Nämä seikat on tullut ottaa huomioon, kun B:lle on jo erikseen määrätty 17 000 euron korvaus kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 3 kohdan ja 2 c §:n nojalla. B:n toipumisen ollessa vielä kesken hänen vaatimuksiaan mahdollisista pysyvistä haitoista ei ole käsitelty.

18. Hovioikeuden oikeaksi arvioiman korvauksen määrä 8 000 euroa ylittää sen suositustason, jonka henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on esittänyt tapon yrityksen normaalitapauksia varten. A:n syyksi luetun teon loukkaavuutta kuitenkin lisäävät tekotavan edellä kuvattu erityinen raakuus ja julmuus samoin kuin teon arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus. Loukkaus on ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vakavaa pelkoa hengen ja terveyden vaarantumisesta sekä ahdistusta suhteessa toisiin ihmisiin ja yleensä elämään. Korkein oikeus katsoo, ettei ole aihetta alentaa hovioikeuden arvioimaa kärsimyksen korvauksen määrää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Anne Moilanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Kärsimyskorvauksen edellytyksiin, systemaattiseen asemaan vahingonkorvausjärjestelmässä sekä korvauksen määräämiseen näyttää liittyvän monia ongelmia ja arviointivaikeuksia. Kärsimys itsessään on varsin epämääräinen korvauksen tai hyvityksen peruste. Odotettavissa on, että tuomiot tulevat tavallista enemmän vaihtelemaan, mikä puolestaan lisää muutoksenhakua. Epäkohtia voitaisiin ainakin osittain välttää sillä, että korvauksen määräämisessä mahdollisimman pitkälle noudatettaisiin henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan julkaisemia suosituksia. Niiden mukaan korvaussuositus kärsimyksestä henkirikoksen yrityksen yhteydessä olisi normaalitapauksessa 2 000 - 5 000 euroa. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia erityisiä piirteitä, joiden johdosta suosituksesta olisi tullut poiketa ylöspäin.

Mainituilla perusteilla hyväksyn A:n valituksen ja alennan kärsimyksestä tuomitun korvauksen 5 000 euroon, jonka A on hyväksynyt.